Never meet your heroes

Jos mietin omaa matkaani esiintyjänä, Mikko on ollut yksi niistä ihmisistä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, millaiseksi oma lavapersoonani on vuosien aikana rakentunut. Olen katsonut sitä karismaa, rauhaa ja varmuutta lavalla ja ajatellut, että tuossa on jotain, mistä haluan oppia.

Kun kohtasimme SHIFTissä, heitimme yläfemmat, vaihdoimme muutaman sanan ja otimme kuvan. Siinä kaikki.

Ei tunnin mittaista podcast-keskustelua. Ei hetkeä, jossa elämä olisi tuntunut hidastetulta elokuvalta. Vain lyhyt kohtaaminen keskellä kiireistä tapahtumapäivää. Ja mitä enemmän olen miettinyt asiaa jälkikäteen, sitä enemmän olen tullut siihen tulokseen, että juuri siksi kohtaaminen jäi niin hyväksi muistoksi.

Mielikuva ei ehtinyt murtua. Hän ei ehtinyt muuttua symbolista tavalliseksi ihmiseksi. Tai ehkä tarkemmin sanottuna: se tavallisuus ei ehtinyt viedä pois sitä, mitä hän on minulle edustanut.

Ehkä en pelännyt pettyväni ihmiseen. Ehkä pelkäsin pettyväni omaan mielikuvaani. Joskus esikuvien tehtävä ei ole muuttua ystäviksi. Heidän tehtävänsä on näyttää, mikä on mahdollista ja antaa suuntaa. Sytyttää jokin ajatus omassa tekemisessä.

Jos joskus pääset kohtaamaan oman esikuvasi, muista, että aina ei tarvitse ottaa kaikkea irti. Joskus riittää, että saa sanoa:

“Kiitos, olet ollut merkittävä osa minun matkaani”

Tällä kertaa olen todella iloinen, että tapasin yhden omista esikuvistani.